Olin Dodon järjestämässä Megapolis 2021 tapahtumassa Aboa Vetuksessa. Oli mielenkiintoinen ilta ja paljon hyviä puhujia.

Ensimmäisenä oli Suvi Innilä, joka kertoi Turun kulttuuripääkaupunkihankkeesta. Olen ollut vähän skeptinen tuon kulttuuripääkaupunkijutun suhteen (Lentävä Hollantilainen ym.) mutta olihan siellä monia mielenkiintoisiakin suunnitelmia. Ehkä itseäni eniten miellyttivät kadulle jalkautuvat kulttuuritapahtumat (lastenkuoro Siwan kassalle tai sen tapaista). Innilä pohti myös sitä, että kaupungeissa on nykyään niin paljon kieltoja ja kieltokylttejä ja hän kiteytti kulttuuripääkaupunkihankkeen sanoihin "elävä taideteos - saa koskea".

Kieltoja rikkomassa oli seuraavana traceur eli parkouraaja Joonas Tähtinen, mikä herätti aikamoista ihastusta yleisössä. Parkouraukseen viitattiin pitkin loppuseminaaria useastikin. Hän puhui siitä kuinka kaupungin voi kokea omakseen luomalla sinne omia reittejään ja etsimällä niitä vaihtoehtoisia tapoja kulkea. Miksi tyytyä vain kävelyyn kun voi hyppiä, kiivetä ja vaikka uida?

Joku ehkä muistaa tai sitten ei, en muista oliko se tämä blogi, mutta viime keväänä itse kiinnostuin parkouraamisesta. En tosin tehnyt asialle (melkein) mitään, mutta innostus oli kova. Jos nyt sitten lähtisin ihan oikeasti yrittämään ja aloittelemaan. Pitkän talvikauden aikana voi vaikka sisätiloissa treenata jotain juttuja.

Kolmantena puhujana oli Kynnys ry:stä Jukka Kumpuvuori, joka puolestaan puhui siitä kuinka vammaisena kokee kaupungin, kuinka omasta kaupungistaan on ihan erilainen kartta kuin ihmisillä, jotka pääsevät liikkumaan helpommin. Ja toisaalta myös se kuinka se, että esteettömyys ympäristössä on niin harvinaista kuitenkin, että se tavallaan eristää vammaiset muista ja siten vuorovaikutus vähenee ja syntyy ennakkoluuloja ja mielikuvia ja omituisia käsityksiä molemmille osapuolille.

Tauon jälkeen oli kulutushenkinen paneelikeskustelu, jossa keskustelijoina oli Sari Kuvaja, Hanna Kaikko ja Marinadi. Keskustelijat puhuivat siitä millaisia eri kulutustapoja on ja mikä on yritysten vastuu, pitäisikö yritysten pyrkiä kohtuulliseen voittoon jne. Aika paljon oli henkilökohtaisia mietteitä, kuinka itse ostaa tavaraa (esim. kirjoja) ja sekin, että kun nykyihmisillä on niin paljon tavaraa niin säilytykseenkin käytetään entistä enemmän rahaa ja vaivaa. Entä voiko itselleen sallia joskus hieman luksusta, merkkituotteen tai muuten vaan suuren menoerän. Ja aika hauska oli myös ajatus siitä, että joukkoliikennettä markkinoitaisiin kuten mersuja, pieni vihkonen sanomalehden välissä, nelivärisenä, esittelyt kojetauluista ja nahkatuoleista.

Viimeisessä osiossa oli puhumassa ensin tutkija Jarl Ahlbeck joka oli mukavan positiivinen esittäessään lukuarvoja maailman kehityksestä. Lukutaito kasvaa, syntyvyys vähenee, Intiassa samat peltomäärät tuottavat paljon paremmin vehnää kuin koskaan ennen ym.

Viimeisenä vuorossa oli kirjailija Meiju Niskala, joka puhui kaupungin henkilökohtaisesta puolesta, siitä kuinka kaupungissa on paikkoja, joihin liittyy omia muistoja. Mielestäni hän kiteytti koko seminaarin oivasti yhteen lauseeseen: "käyttää kaupunkia huvipuistona".

Todella mielenkiintoinen tapahtuma, kannatti mennä. Ja jos vielä siihen parkouraakseenkin nyt lähtisin ihan oikeasti mukaan...