En näköjään osaa kirjoittaa muusta kuin raitio keikoista. Perjantaina olin hippaamassa M:n kanssa TVO:lla Sydän, sydämen tahtiin. Paikka oli tupaten täynnä indierokkisetiä, mutta kyllä me sinne jotenkuten mahduttiin. Sydikset oli ihan huippuparhaita, tällä kertaa teemana oli Smash Asem. Soittivat paljon uudelta levyltä, mutta myös mm. Hai, Suu auki, Suu kiinni, Kukko jne. Ja viimeisenä biisinä Jäniksen ja nyt tiedän miksi sen nimi on Jänis. Sen tahdissa on pakko hyppiä kuin hulluksi tullut pupu.

Muuten en ole tehnyt kovinkaan paljon mitään. Töissä, M:n luona, nukkumassa. Nyt viikonloppuna katsoin loppuun Tarantino-boksin ja olihan ne hyviä.

Viimeinen viikko töitä, iltavuorossa. Sitten Flow-festeille ja sieltä Tukholmaan ja sitten saa nähdä. Mihin tässä vielä päätyy.

Torstaina olin M:n luona tekemässä palapeliä 3 x M:n kanssa. Tuli puheeksi lauantainen Karmarock, ja se, ettei sinne saatu kenenkään autoa lainaan. Joukkoliikennevälineet kulkivat huonosti ensimmäisen keikan suhteen. M sanoi, että hän voi kysyä vanhempiensa autoa lainaan. Niin me sitten päätimme lähteä 2 x M ja minä ja eräs S. Loppuillasta M opetti minulle wowin peluuta. Päätin ottaa avioeron ja lopputilin töistä.

Perjantaina meidän piti mennä kämppisten kanssa jokilaivalle, koska minä ja K ei olla koskaan oltu. Lähdön tunnelma venyi ja vanui, mutta päädyimme lopulta Lululle juomaan sangriaa. Aika petollista tavaraa, silleen vain saadaan viattomat ihmiset juomaan punaviiniä. Illan viiletessä jatkoimme Kukaan, jossa oli dj:nä Urho Tulitukka ja hyvää musiikkia. Paitsi lopuksi kun kolme hevisetää tuli toivomaan musiikit. Jatkoimme K:n kanssa vielä Dynamoon tanssahtelemaan, vaikka siellä olikin happea ilmassa ehkä 10%. Tai ainakin tuntui siltä.

Eilen sitten oli Karmarock. Aamulla lähdimme aikaisin ajelemaan uskomattoman upeassa ilmassa. Levyltä kuului hyviä ääniä ja matka taittui. Kun ensimmäiset kyltit Harjavaltaan tulivat näkökenttään ei voinut todeta muuta kuin "Harjavalta odottaa! Harjavalta odottaa!". Kaupasta vähän evästä ja opasteita ja sitten kello olikin jo sen verran, että alue aukesi.

Ensimmäisenä oli Eleanoora Rosenholm. Laulajalla oli nyt sen pallomekon lisäksi myös iso joku tekokeittiöveitsi, aika hauska. Soittivat ainakin: Musta Ruusu, Kodinrakennusohjeet, Japanilainen Puutarha, Maailmanloppu ja uusista biiseistä Ambulanssikuskittaren ja jonkun missä laulettiin Geishasta ja toisen missä laulettiin jostain palkkamurhaajasta.

Eleanoorasta kiiruhdettiin Herra Ylpön ja Ihmisten keikalle ja ne olivatkin jo aloittaneet soittamaan ensimmäistä kappaletta Ihmiset tulevat. Sen lisäksi ne soitti ainakin: Kleopatra, Sata vuotta, TV:stä tuttu!, Videovuokraamon tyttö, Tyttö epäkunnossa, Porno ja Tuomari Nurmion Lasten mehuhetken (joka oli loistava). Se oli niin söpöä kun Ylppö sanoi, että aika hassua kun yleisössä on oma äiti, hei vaan äiti. :D

Ylpön jälkeen seuraavana meidän soittolistalla oli Itkevä tyttö. Itkis soitti aika paljon uudelta levyltä: Helena kirjoittaa, Vertigo, Kesä kääntyy myötäpäivään, Talo puiston laidalla ja siltä kesäsinkulta Kirja jota ette koskaan lukeneet ja Kopioikaa kaikki kirjeenne. Vanhoja biisejä pyydettiin ja saatiin: Blur, Tähtitiedelaulu ja ehkä jos en muista väärin niin Aivokirurgin alakerrassa. Oli niin hurjaa kun viimeistä kappaletta soittaessaan laula Lauri-Matti alkoi pomppia sen kitaransa kanssa oikein kunnolla ja meni sinne rumpalin viereen ja seuraavaksi ei se enää ollutkaan siinä. Oli raukka pudonnut lavalta! Se oli niin hassua, kaikki oli vaan et mitä ihmettä, oliks tää tarkotus vai sattuko pahasti. Sit ne muut vaan soitti biisin loppuun ja juoksi sit lavan taakse. Ja kohta L-M tulikin ilmoittamaan että oli vielä hengissä ja vain säikähtänyt. Awww!

Mentiin sitten Itkiksen jälkeen tutkimaan bändipaitatarjontaa kun siellä oli luvassa itkispaitoja. Ja olihan siellä ja ostin sellaisen ja kangaskassin ja pinssin. Olin ostamassa sitä kesäsinkkuakin ja mainitsin siinä sitten, että olin jo tavallaan maksanut sen. (Se oli ollut netissä ladattavaksi ja pyydettiin vapaaehtoista maksua.) Paitamyyjä kysyi, että paljonko olin siitä maksanut ja kerroin maksaneeni sen mitä maksoin (mikä nyt oli aika paljon jos ajatteli että olisin maksanut tavallisesta sinkusta). Ja sitten se sanoi että aijaa, että Lauri-Matti oli ajatellut lähettää mulle sen sinkun ja jonku bonuspaketin. Olin et awws, ihanaa. Ja sit annoin osoitteeni ja nyt vaan odottelen postin saapuvan ensi viikon alussa. Kuin söpöö! Lauri-Matti oli kuulemma jostain netistä kaivanu mun yhteystietoja nimen perusteella. Aww. <3 Itkis <3

Maj Karman keikka oli viimeinen mitä oltiin menossa katsomaan, mutta se alkoi vasta 18:30 eli oli puolitoista tuntia aikaa. Ajateltiin mennä autolle hengaamaan. Sinne kuljettiin sen koulukeskuksen vierestä ja sitten nähtiin jotain tosi kummallista: lasten leikkipaikka. Tai ei siinä sinänsä ollut mitään kummallista, mutta ne laitteet oli niin jänniä. Sellasia koukkuja joihin piti hypätä roikkumaan ja sit jos joku työnsi niin pääsi ympäri vinhaa vauhtia. Se oli siistii. Ja sit sellanen toinen missä oli sellanen tolppa jossa kans roikuttiin ja sitä kieputtiin ympäri. Niin siistei!

Maj Karman aikaan alkoi jo vähän painaa nälkä, jano ja väsymys ja hengattiinkin vaan sivummalla. Maj Karma soitti ainakin: Kokki, varas, vaimo ja rakastaja, Ukkonen, Pohjola, Kyynel, Attentaatti, Rocktähti sekoaa ("Harjavalta odottaa!"),  Vielä yksi asia, Sid ja Nancy ja Rukous. Oli hauskan näköistä kun sellaset rokkisedät Harley Davidson tatuoinneissaan heristi nyrkkiä ja heilutti päätä kun Ylppö lauloi "isä armias taivahasta, tue jokaista pientä lasta, tämä ei ole laulu pahasta, tämä on vain rukous paremmasta". :D

Maj Karman jälkeen lähdimme ja mentiin Harjavallan ehkä ainoaan pitseriaan. Oltiin syöty pitsat jo pitsat ja kävin vessassa ja kun tulin sieltä katsoin, ahaa, mustat pillifarkut, OMG se on Herra Ylppö! Ja niin se olikin. Otettiin siinä sitten fanityttökuva :D Sit se lähti sen tyttösensä kanssa ja sillä oli auto ihan rutattu takaluukun kohdalta. Aww.

Jätimme Harjavallan taaksemme (siellä on vähemmän ihmisiä kuin Varissuolla :D) ja paluumatkalla pysähdyimme Pyhäjärven rantaan uimaan. Maisema oli upea, varsinkin hienossa auringonlaskun kajossa. Uitiin jonkin aikaa ja sit hengattiin laiturilla - ja jostain naapurista alkoi kuulua harmonikan soittoa! Miten kesäistä! Suomen suvi <3 Tanssittiin sitten valssia tjtn siinä laiturilla. :)

Oli mahtavaa ihan joka asian suhteen: matkaseura, ilma, bändit, kaikki muut pienet sattumat. Kaikki. Kesän paras päivä, tätä voi sitten tammikuun räntäsateessa muistella.

1. Ikäsi seuraavana syntymäpäivänäsi?



Valmet 20

2. Minne haluaisit matkustaa?



Bialowiezan aarniometsä Puolassa

3. Lempipaikkasi?



Koti, ei tarvitse olla oma koti. Energiatehokkuus tietysti plussaa.

4. Lempitavarasi?



Mun levyt. Kuvassa olevat eivät ole omiani, ainakaan Ibiza Chillout :D

5. Lempiruokasi?



Itse tehty on yleensä hyvää.

6. Lempieläimesi?



Emt mut sammakot on ihan kivoja.

7. Lempivärisi?



Sanotaan tällä kertaa vaikka tämä.

8. Tämänhetkinen tunnetilasi?



Vähän väsyttää.

9. Kulkuneuvosi?



Pyörä.

10. Mitä teit viime lauantaina?



Viivi & Wagner palapeliä.

11. Mitä teit viime sunnuntaina?



Olin uimassa.

12. Keneltä näytät?

En tiedä.

Mitä tällekin nyt sitten tekisi? Ei ole ajatuksia tänne kirjattavaksi, ei muita kuulumisia kun töitä töitä töitä vaan. Ja jostain syystä assosioin tämän blogin nykyään aina poliittisiin ihmisiin ja tulee huono omatunto koska

- en ikinä kirjoita mitään poliittista
- ja pitäisi koska olen kunnallisvaaliehdokas
- jolle en ole myöskään tehnyt mitään
- enkä edes yhdistystoiminnan hyväksi (niin ajattelinko tehdä sen tiedotussuunnitelman vai en?)
- ja huh, ei ryhdytä edes puhumaan opiskelijavaltuuskunnasta (ja eläinkokeettomuudes ja amk-vaaleista ja aaaah)

Vähemmästäkin hajoaa pää kun haluaisi vain olla lomalla mutta siitäkin tulee huono omatunto.

Ja voin senkin myöntää, että tuntuu siltä että jos en ole tarpeeksi mukana kaikessa toiminnassa putoan pois kaikesta muustakin. Mikä on typerää koska ei kukaan muukaan koko ajan vaan tee ja tee. Siltikin tunnen olevani jotenkin velkaa työpanokseni. Ja tekemättä mitään petän odotukset ja lupaukset ja pettymys on asia jota on vaikea kestää.

Yleisemminkin tunnen olevani jossain kiitollisuudenvelassa kaikille. Aina saan niin paljon mutta mitä minä annan? En vaan osaa sosiaalisuutta. Voinko palata takaisin metsään, kotiin?